Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret: Realismia ratikan kanssa

Kannanotto

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret peräänkuuluttaa järkevien investointien puolesta, jollainen Turun raitiotie ei vallitsevan tiedon valossa ole.

Keskustelussa Turun liikenteen kehittämisestä on jäänyt raitiovaunun muotoinen käsijarru päälle. Rakentaako vai eikö, siinä pulma. Sitaatti ei ole Shakespearen tragediasta, vaan Turusta, jossa ratkaistaan tulevana vuonna suuri kysymys: raitiotien kohtalo.

Turun raitiotie on kokonaisvaltainen kaupunkikehityshanke, joka määrittää Turun ja kaupunkiseudun kehitystä vuosikymmenien päähän. Turun kaupunginhallitus päätti 2.10.2023 siirtymisestä Satama–Varissuo-raitiotien toteutussuunnitteluun.

Kaupunginvaltuusto tekee lopullisen investointipäätöksen raitiotien toteutussuunnitelman, tarkentuvien vaikutusarvioiden ja vahvistuneen kustannusarvion perusteella.  Tämän hetken arvion mukaan investointipäätös voisi ajoittua loppuvuodelle 2025.

Yleissuunnitelman perusteella raitiotien kumulatiiviset pääoma- ja käyttötalousvaikutukset kuntatalouteen kolmenkymmenen vuoden aikana ovat negatiiviset. On täysin ymmärrettävää, etteivät investoinnit maksa itseään takaisin parissa vuodessa. Kolme vuosikymmentä on kuitenkin uskomattoman pitkä aika, etenkin kun hanke on pedattu mullistavaksi liikenneinvestoinniksi.

“Olen jo tehnyt päätökseni asiasta. Älä sekoita päätäni faktoilla, tai älä hämmennä minua tosiasioilla.” Näin totesi eräs tamperelainen valtuutettu kohdatessaan faktat Tampereen kaupunginvaltuuston ratikkakeskustelussa. Kyseisellä “argumentilla” vastustettiin ratikkaa, mutta Turussa vastaavaa retoriikkaa tuntuu tulevan ratikkaa puolustavilta – investointiin liittyviä taloudellisia reaaliteetteja ei tunnuta ymmärtävän.

Valitettavan usein nykymaailmassa sokea ideologia ohjaa ihmisten päätöksentekoa. Vaikka faktat osoittaisivat mielipiteen vääräksi, ei omasta näkökulmasta suostuta joustamaan. Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret näkee, että raitiotieinvestoinnissa näyttäisi jälleen kerran olevan kyse samaisesta ilmiöstä: Miksi ajaudumme keskustelussa raitiovaunun kiskoille, emmekä katso todellisia lukuja ja siirry vaihtoehtoisten ratkaisujen kaistalle?

Tavallisesti kun aihe tulee kahvipöydässä puheeksi, ensimmäisenä viitataan Helsingin tai Tampereen hankkeisiin, joissa raitiotie on vakiintunut osa katukuvaa. 

“Kyllä Tampereellakin…”

Vertaus Tampereen kanssa ontuu. Suurin syy Tampereen raitiotien menestymiselle on Hervanta. Hervannassa, toisin kuin Varissuolla, sijaitsee yliopistokampus sekä valtava määrä opiskelija-asuntoja. Hervannan väkiluku, noin 25 000 asukasta, on 9 000 asukkaan Varissuohon verrattuna suorastaan massiivisen kokoinen. 

Sekä Tampereeseen että Helsinkiin verratessa on huomioitava myös maantieteelliset erot ratikan kulkureitissä. Toisin kuin Helsingissä ja Tampereella, joissa raitiotie kulkee osittain erillään muusta liikenteestä ja myös valtateitä pitkin, Turussa ratikka kulkisi käytännössä pelkästään kerrostaloalueiden kapeilla kaduilla muutamaa lyhyttä pätkää lukuunottamatta. Tampereen ja Helsingin raitiotiejärjestelmä hyödyntää omia kaistojaan ja mahdollistaa nopeat ja täsmälliset yhteydet, jotka eivät ruuhkauta muuta liikennettä. Turussa puolestaan ratikka kulkisi keskellä muuta liikennettä. Sen ruuhkauttava vaikutus lisäisi niin matkustajien, jalankulkijoiden kuin autoilijoidenkin turhautumista nykyisestään. Miksi investoisimme satoja miljoonia ratkaisuun, joka palauttaa meidät takaisin 1800-luvulle?

On totta, että valtiolla on mahdollisuus osallistua kustannuksiin, mutta tavallisen turkulaisen lompakosta ratikan hinta kiskotaan, joko kunnallisveron tai muun veron muodossa. Raitiotien rakentaminen merkitsisi väistämättä muutoksia Turun budjettiin, mikä näkyisi palveluissa tai kunnallisverossa. Kunnallisveron noston myötä lukuisat turkulaiset menettäisivät hankkeen myötä kuukausitulojaan. Miten sellaista voisi koskaan perustella heille, jotka eivät edes välttämättä asu raitiotien lähistöllä?

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret alleviivaa myös hyötyliikuntaa: Turun kokoisessa kompaktissa suurkaupungissa on se erinomainen puoli, että jalan ja pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen. Vaikka raitiovaunun kyytiin hyppää mielellään moni teini-ikäinen tai bisnesmieskin, voisi vanha kunnon hyötyliikunta tehdä jokaiselle hyvää koulu- tai työpäivän päätteeksi. Turussa tulisikin panostaa rohkeasti laadukkaisiin kevyen liikenteen väyliin: ovathan kävelyn ja pyöräilyn hyödyt vertaansa vailla, niin ilmaston kuin hyvinvoinninkin näkökulmasta. Ihmisten yleiskunnon rapistuminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jonka eteen Turun kaupungin on tehtävä järkeviä liikennepoliittisia ratkaisuja.

Turun raitiotietä kuulee usein perusteltavan sen strategisella merkityksellä: Turun ratikka yhdessä keskustan kehittämissuunnitelman, Turun tiedepuiston sekä Turun Tunnin junan kanssa on tärkeä strateginen kehitysaskel kaupungille. On kuitenkin muistettava, ettei tästä kannattamattomasta investoinnista luopuminen merkitse muista strategisista tavoitteista luopumista. Päin vastoin, esimerkiksi keskustan elinvoiman kannalta Turun raitiotien rakentamisella voi olla jopa negatiivisia seurauksia: esimerkiksi keskustan kulkureittien ahtautuminen sekä keskustassa sijaitsevien pienyritysten konkurssiin ajautuminen ovat todellisia uhkakuvia, joita ei voida sivuuttaa. Esimerkiksi Tampereella ratikkainvestoinnin positiivista vaikutuksista huolimatta keskustan yrityksiä ajautui rakennustyön aikana konkurssiin: haluammeko ottaa tämän riskin, kaupungissa jossa raitiotien myöhemmät positiiviset vaikutukset eivät todellakaan edes olisi niin ilmiselviä, kuin Tampereella?

Strategisen merkityksen kannalta olennaista olisi huomioida myös asukkaiden mielipide: Turku linjaa, että se kuuntelee ja kohtaa nykyisiä ja tulevia kaupunkilaisia sekä tarjoaa aitoja keinoja osallistua ja vaikuttaa palveluihin ja päätöksentekoon. Demokratia siis kunniaan tässäkin asiassa: viime vuosien kyselytutkimuksethan osoittavat, että turkulaiset eivät itse asiassa edes kannata raitiotietä, vaan valtaosa suhtautuu siihen negatiivisesti. Tuoreelle kyselytutkimukselle olisi todellakin tarvetta, mutta vaikkapa vuoden 2021 kyselytutkimuksessa ainoastaan 24 % turkulaisista puolsi raitiotien rakentamista Turkuun – emmekä ole kovin optimistisia sen suhteen, että kyseinen luku olisi rakentamiskulujen paisumisen ja suunnitelmien kannattamattomuuden myötä ainakaan nousemassa.

Raitiotien luvataan olevan ilmastoystävällinen vaihtoehto joukkoliikenteelle. On toden totta, että raitiotien päästöt ovat vähäiset rakentamisen lähes 80 000 tonnin hiilidioksidipäästöjä lukuunottamatta. Moni ratikan puolustaja ajattelee kunnianhimoisesti ratikan olevan vaihtoehto autoileville, ja myös sitä kautta merkittävä ilmastoteko. Faktaa kuitenkin on, että iso osa niistä turkulaisista tai Turun ulkopuolelta kaupunkiin saapuvista ei korvaa autoilua ratikalla. Ratikka on korvike kävelylle, pyöräilylle sekä bussille, mutta harvemmin autolle.

Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret kannattaa sellaisia investointeja, joilla on kaupungin taloudelle selvästi positiivisia vaikutuksia. Vaikka pidämme julkisen liikenteen kehittämistä tärkeänä, raitiovaunu ei tämän hetkisten tietojen valossa ole Turulle kannattava. Peräänkuulutamme kaikkien investointien järkevyyttä: jotta meillä on tulevaisuudessakin kaupunki, joka on viihtyisä, elinvoimainen, taloudellisesti kestävä ja ennen kaikkea turkulaisten näköinen!

Lisätietoja:

Siimento Julia

Siimento Julia

Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja

julia.siimento@gmail.com

+358 44 277 9183

Mahonen Jimi

Mahonen Jimi

Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten piirihallituksen jäsen

jimi.mahonen@gmail.com