Kokoomusnuoret: Naisten asemaa parannetaan myös kovilla keinoilla
Kansainvälinen naistenpäivä on muuttunut monin paikoin ikään kuin ystävänpäivän jatkeeksi: suklaata, kukkakimppuja ja hellyttäviä sanoja. Hyväntahtoiset eleet ohittavat sen tosiasian, miksi naistenpäivää oikeasti vietetään. Päivän tarkoitus ei ole juhlistaa naiseutta naiseuden takia, vaan kiinnittää huomiota niihin rakenteisiin ja kulttuureihin, joissa naiset ovat alisteisessa asemassa.
Erityisesti Iranin tapahtumat tässä kuussa nostavat keskusteluun sen, mitä konkreettista voimme tehdä naisten aseman parantamiseksi globaalisti. Iranissa naiset eivät pysty edes pukeutumaan tai liikkumaan vapaasti. Esimerkiksi kohta neljä vuotta sitten Iranin siveyspoliisi surmasi brutaalisti 22-vuotiaan Mahsa Aminin putkassa, tämän kuljettua julkisella paikalla ilman hijabia. Tämä johti suureen kansannousuun, huivikapinaan.
Iranin protestit kuitenkin toinen toisensa perään tukahdutettiin häikäilemättömällä väkivallalla. Muu maailma on katsonut kädettömänä vierestä. Juhlapuheissa ja seminaareissa asiaa on tietenkin kauhisteltu, mutta oikea liike islamistisen hallinnon kumoamiseksi on puuttunut.
Viime viikolla Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin, jotta epävakaan maan aggressiiviselle käyttäytymiselle saataisiin viimein loppu. Iranin johtajat ovat pitkään hauduttaneet avoimen länsivihamielistä koneistoa, jonka ainoana tavoitteena on tuhota lännen vaikutusvalta ja länsimaiset arvot koko Lähi-idässä. Naisten oikeudet ovat erottamaton osa tätä kokonaisuutta.
Kokoomusnuoret ei tuomitse Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäystä Iraniin. Jotta voimme puolustaa länsimaisia arvojamme, lännen on oltava valmiita paikoittain kovaankin voimaan. Joissakin tilanteissa naisten asemaa ei auta minkäänlainen kehitysyhteistyö tai kohdemaan lisäresursointi. Sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ei ole pitkään aikaan kunnioitettu, eikä kunnioitusta tulla saamaankaan ilman seuraamuksia. YK:ssa päätöstä puuttua tilanteeseen ei ikinä olisi saatu aikaan, kun sen turvallisuusneuvostossakin istuu diktaattoreita.
Konkreettinen interventio Iranin politiikkaan on ollut parasta, mitä on tapahtunut iranislaisnaisille hetkeen. He ovat joutuneet vuosia taistelemaan yksin järjestelmällistä sortoa vastaan, koska kansainväliset areenat eivät ole antaneet vakavasti otettavaa tukea. Symboliset päätöslauselmat, kuten YK:n tammikuussa annettu tuomio, eivät ole avanneet vankilan ovia yhdellekään protestoijalle.
Vain horjuttamalla Iranin islamistista teokratiaa voimme auttaa naisten asemaa sellaisissa maissa, joissa se on synkimmässä tilassa. Iranin johtajan Ali Khamenein kuolema ja maan hallinnon laaja eliminointi on hurja edistysaskel, vaikka konfliktin lopullisista vaikutuksista emme vielä tiedä. Iranin länsivihamielinen vaikutuspiiri on kuitenkin laaja, ja sen epävakauttaminen luo pohjan edistää naisasialiikettä myös laajemmin Lähi-idässä.
Iranin kaltaisissa järjestelmissä naisten alistaminen ei riipu yksittäisistä epäkohdista, vaan se on osa autoritääristä ideologiaa. Siksi moralisoinnista ei ole apua, vaan asiaa tulee lähestyä vaikuttavuuden kautta. Iranista paenneet juhlivat kaduilla ja heidän kasvoilta hehkuu viimein toivo: jotain oikeasti tapahtuu.
Lisätietoja
