TET-harjoittelijan elokuvablogi: Lapin sota muistuttaa, että historiaa ei tarvitse kaunistella

Aku Louhiniemen uusi Lapin sota -elokuva on ainakin minun mielestäni yksi viime vuosien onnistuneimmista suomalaisista elokuvista. Elokuva on vaikuttava, realistinen ja myös karu kuvaus Suomen historian yhdestä vaikeimmista ajoista. Elokuva onnistuu hyvin tuomaan sodan totisena, ja se ei yritä tehdä sodasta sankarillista seikkailua, vaan näyttää sen niin kuin sota on, eli väkivaltana, pelkona, ja ihmisten välisenä kärsimyksenä. 

Erityisen onnistuneena pidin elokuvan tapaa kuvata sen ajan sotilaita ja ihmisiä. Elokuvassa on runsaasti kiroilua, kielenkäyttöä ja epätasa-arvoa. Osa katsojista, varsinkin sosiaalisessa mediassa, on leimannut elokuvan naisvihamieliseksi. Tässä kuitenkin unohtuu se pointti, että elokuva sijoittuu vuoteen 1944, eikä 2026. 

Sodan aikana yhteiskunta oli varsin erinlainen kuin nykyään. Esimerkiksi naisten asema oli erilainen, sukupuolten välinen tasa-arvo ei kohdannut nykyaikaa ja esimerkiksi saksalaisten kanssa tekemisissä olleisiin suomalaisnaisiin kohdistui erittäin paljon ennakkoluuloja ja halveksuntaa. Naisia leimatiin saksalaisten huoriksi ja muutenkin kohdeltiin erittäin huonosti, ja tätä halveksuntaa osoittivat suomalaiset. Kuitenkin tällaisen todellisuuden kuvaaminen ja elokuvassa näyttäminen ei tarkoita sen hyväksyntää nykymaailmassa. 

Elokuvan tehtävä ei ole varsinkaan opettaa katsojille, miten nykymaailmassa pitäisi puhua. Yksi sen tehtävistä on näyttää, miten sotilaat puhuivat, ajattelivat ja käyttäytyivät kyseisellä aikakaudella. Jos kaikki ruma kielenkäyttö ja käyttäytyminen poistettaisiin sotaelokuvista, jäljelle jäisi vain kaunisteltu ja vääristynyt kuva menneisyydestä. 

On tärkeää erottaa toisistaan epäasiallisen käytöksen kuvaaminen ja sen hyväksyminen. Se, että elokuvassa sotilaat käyttävät naisista halventavia nimityksiä, ei tee itse elokuvasta naisvihamielistä.

Suomalaisena ja myös tietysti isänmaallisena ihmisenä pidän ainakin itse tärkeänä, että tätä historiaa juuri kuvataan avoimesti. Suomen historia ei tietysti koostu vain voitoista ja sankareista, vaan siihen kuuluu myös kärsimystä ja ristiriitoja. Lapin sota on tästä juuri hyvä esimerkki. Suomi joutui kääntymään entisiä saksalaisia aseveljiään vastaan, ja pohjoiselle Suomelle kävi erittäin huonosti. Kuitenkaan tapahtumia ei pidä unohtaa, eikä varsinkaan vähätellä. Isänmaallisuus ei tarkoita sitä, että historiaa pitäisi juuri kaunistella tai muistaa vain ne “hyvät” asiat, vaan arvostus omaa maata kohtaan on sitä, että haluaa ymmärtää Suomen historiaa kokonaisena. 

Mielestäni jokaisen vähänkin isänmaallisen suomalaisen pitäisi käydä katsomassa tämä elokuva. Ei siksi, että meidän pitäisi olla kaikesta samaa mieltä tai hyväksyä kaikki elokuvassa nähtävä, vaan siksi, että meidän pitäisi tuntea oma historiamme.

Kirjoittaja: