Uudenmaan Kokoomusnuoret: Kehitysavun määrärahat jyrkkään leikkuriin

Suomen valtio elää vuodesta toiseen merkittävästi varojensa yli. Maamme julkisyhteisöjen velkasuhde on noussut vuoden 2008 32,6 prosentista vuoden 2023 74,5 prosenttiin, ja IMF:n ennusteen mukaan vuonna 2028 velkasuhde saavuttaa 82,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Voidaan perustellusti sanoa, että Euroopan unionin sisällä entinen vastuullisen talouden mallioppilas on siirtymässä syvimmissä ongelmissa rämpivään, Etelä-Euroopan maista koostuvaan riskiryhmään.

On täysin ilmiselvää, että kehitystä ei voida kääntää ilman suuria leikkauksia. Säästöjä on tehtävä laaja-alaisesti yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, ja Petteri Orpon hallitus onkin aloittanut merkittävän julkisen talouden sopeutusohjelman. Siitä huolimatta Uudenmaan Kokoomusnuoret näkee, että leikkausten tulisi olla nykyistä kunnianhimoisempia. Leikattaessa tulisi ensisijaisesti huomioida sellaisia menoja, jotka eivät kuulu yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisen kaltaisiin julkisen vallan ydintoimintoihin.

Eräs tällainen valtion ydintehtäviin kuulumaton menoerä on kehitysapu. Käsitteellä tarkoitetaan julkisista varoista annettavaa tukea kehitysmaille. Valtion vuoden 2024 budjetissa kehitysyhteistyön määrärahoihin käytetään 1,2 miljardia euroa. Köyhien maiden rahallinen tukeminen on teoriassa kaunis ajatus, mutta käytännössä se on kallista, tehotonta ja usein korruptiota ruokkivaa. Vastaanotetun kehitysavun määrään nähden ovat tulokset olleet lähes mitättömiä. Lisäksi kehitysapu ajaa kehitysmaita jatkuvaan köyhyyskierteeseen, jossa nämä maat ovat koko ajan entistä riippuvaisempia kehitysavusta.

“On olemassa kuvaava esimerkki, että jos kalastaja antaa toiselle ihmiselle joka päivä kalan, niin hän on aina riippuvainen kalastajasta. Toisaalta, jos häntä opettaa kalastamaan, hän itsenäistyy. Eli kun annamme kehitysmaille jatkuvasti rahallista tukea, alkavat ne olemaan meistä entistä riippuvaisempia”, havainnoi piirihallituksen varajäsen Kimberly Nguyen.

Lisäksi kehitysapuun liittyvät väärinkäyttöepäilyt ovat lukuisia. Esimerkkinä Ylen uutisoimassa Sambian maatalousjärjestö NZFU:n kehitysapuskandaalissa toimitusjohtaja oli käyttänyt miljoonien eurojen edestä kehityapuvaroja omiin intresseihinsä. Vastaavasti HS:n uutisoimassa Maailmanpankin alaisten kehitystaloustutkijoiden selvityksessä kävi ilmi, että varoja valuu myös taloudellisen ja poliittisen eliitin suosimiin veroparatiiseihin. HS totesi myös, että mitä korruptoituneempi maa, sitä enemmän rahaa suhteellisesti päätyi veroparatiiseihin.

“On absurdia rahoittaa epädemokraattisia ja ihmisoikeuksia kunnioittamattomia hallintoja“, piirihallituksen jäsen Toni Mikkonen jyrähtää.

“Eikä ole muutenkaan valtion tehtävä elättää muiden valtioiden kansalaisia maamme tärkeiden veronmaksajien rahoilla saatikka velkarahalla”, Nguyen jatkaa.

Koska elämme sosialistisessa maailmassa, missä kaikenlaiset leikkaukset ovat pahasta ja mainehaittaan suhtaudutaan kuin maailmanloppuun, emme Uudenmaan Kokoomusnuorissa pidä kehitysavun absoluuttista lakkauttamista realistisena. Pikemminkin näemme kehitysavun tärkeänä tarkasteltavana menokohteena valtion budjettia tasapainottaessa. 

Kuitenkin puhtaan rahan sijaan parempia keinoja auttaa ovat esimerkiksi koulutukseen liittyvä apu. Opiskelumateriaalien antaminen on mainio tapa auttaa, sillä se ei voi oikein mennä hukkaan tai vääriin käsiin samalla tavalla kuin suora rahallinen tuki. Samoin vapaakaupan maailmanlaajuinen edistäminen hyödyttää kehitysmaita pitkällä aikavälillä merkittävästi – esimerkiksi aliravitsemus ja absoluuttinen köyhyys ovat pudonneet maailmanlaajuisesti murto-osaan vuoden 1980 tasosta. Myöskään vapaaehtoisuuteen perustuvaa hyväntekeväisyyttä ei tule unohtaa, sillä se on verorahoilla kustannettua kehitysapua parempi vaihtoehto yksilönvapauden kannalta.