Nykyisellään maataloustuet jaetaan tukialueille AB ja C. Suomen saama kokonaistukipotti jaetaan siis koko Suomen kesken niin, että suhteessa hehtaariin salolainen viljelijä saa vähemmän tukea kuin pellolainen viljelijä.

Erityisesti Etelä-Suomen, Keski-Suomen ja Pohjanmaan alueilla viljelyolosuhteissa eroja ei ole juuri lainkaan, jolloin maataloustuet voidaan nähdä aluepolitiikan välineenä. Sama tilanne on myös kotieläintalouden tukijaossa, jossa olosuhteet esimerkiksi siipikarjatuotannon osalta eivät eroa lainkaan Lohjan ja Oulun välillä. Ottaen huomioon maatalouden kannattavuusongelmat, tilanne on kestämätön ja kohtelee epätasa-arvoisesti suomalaisia maatalousyrittäjiä tilanteessa, jossa huoltovarmuuden tulisi olla kaiken keskiössä.

Tavoitteena on tilanne, jossa maataloustukien jako perustuisi todella harjoitettavaan maatalouteen, ei siihen millä leveyspiirillä tuotantoa harjoitetaan.

”Nykyinen maataloustukien jakotapa kaipaa uudistusta. Alalla on paljon ongelmia, jotka liittyvät vääristyneeseen markkinaan. Kuitenkin niin kauan, kuin tukiaisia EU:ssa jaetaan, tulee järjestelmän palvella tarkoitustaan – ei aluepolitiikkaa. Ottaen samalla huomioon maatalouden kannattavuusongelmat, tilanne on kestämätön ja kohtelee epätasa-arvoisesti suomalaisia maatalousyrittäjiä tilanteessa, jossa huoltovarmuuden tulisi olla kaiken keskiössä”, Maria Yli-Jama kommentoi.