Vuosisadan vaihteessa Venäjän vallan alla elänyt Suomen kansa koki pahenevan sorron selkäytimessään. Vuonna 1899 julkaistu helmikuun manifesti kavensi Suomen autonomiaa merkittävästi. Kenraalikuvernööri Bobrikovin ajama venäläistämispolitiikka oli ankaraa, ja aika oli kansallemme haastavaa. Tässä idän kovassa paineessa Sibelius sävelsi esimerkiksi Kadettikoulun kunniamarssina tunnetun Ateenalaisten laulun ja myöhemmin marraskuussa 1899 alunperin Suomi herää nimellä esitetyn Finlandian.

Näin Sibelius kohosi Suomessa kansallissankarin asemaan. 1900-luvun alussa kansainvälisesti suurmiehen maineen saavuttanutta Sibeliusta pidetään tänä päivänä yhtenä vuosisadan merkittävimmistä säveltäjistä, Suomen kansan synnyttämänä säveltäjänerona. Erityisesti Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa suursuosioon kohonnut Sibelius menehtyi vuonna 1957. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous kunnioitti Sibeliuksen muistoa hiljaisella hetkellä ja kokouksen puheenjohtaja Sir Leslie Munro lausui säveltäjän kunniaksi seuraavat muistosanat: “Sibelius kuului koko maailmalle. Musiikillaan hän rikastutti koko ihmissuvun elämää.”

Suomen oma säveltäjänero, kansainvälisestikin suuriin mittoihin kohonnut Sibelius elää Suomen kansan hengessä niin pitkään, kun suomalaisia maan päällä vaeltaa. Finlandiaa pyhempää ja kauniimpaa sävellystä taitaa suomalaisen olla mahdotonta osoittaa. Me kunnioitamme Sibeliuksen meille ja maailmalle antamaa musiikkia kansamme sielun ilmentymänä aikojen loppuun saakka.

Kokoomusnuorten sivistyspoliittisen verkoston julkaiseman vuoden viimeisen artikkelin päätteeksi huomautan, että tänään kunnioittamiemme menneiden suomalaisten sukupolvien inspiraationa on aina jossain määrin ollut kansallisromantiikka, päämääränä suomalaisen kansallishengen puolustaminen ja sen kukoistukseen saattaminen. Tänä aikana haluaa moni taho kieltää meiltä uskon tähän kaikista pyhimpään, uskon itseemme. On tärkeää muistuttaa itseään ja ystäväänsä siitä, että kaikki kunnioituksen arvoinen toiminta on aina lähtenyt ja tulee aina lähtemään omista sydämistämme. Ja sydämemme ovat ikuisesti kansamme hengen omia, osana eurooppalaisten, pohjoisten kansojen yhteistä matkaa – osana ihmissuvun suurta tarinaa.