Pakollisesta yrittäjän eläkevakuutuksesta (YEL) on käyty aktiivista julkista keskustelua jo muutamien vuosien ajan. Keskustelu sai vauhtia Sanna Marinin hallituksen toteuttamasta muutoksesta YEL-maksun perusteena olevan työtulon suuruuden määrittämiseen. Menneellä viikolla julkaistu Jukka Rantalan sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta laatima selvitys roihautti aiheen jälleen päivänpolttavaksi.

Ennen muutosta yrittäjillä oli käytännössä ollut kohtalaisen laaja mahdollisuus määritellä vakuutusmaksun suuruus ilmoittamalla itse työtulonsa. Marinin hallitus rajoitti tätä jokaiselle yrittäjälle kuuluvaa vapautta ja vastuuta olennaisesti kytkemällä työtulon määrän samalla toimialalla toimivien kokoaikaisten työntekijöiden mediaanipalkkaan. Lopputuloksena oli, että useimpien yrittäjien YEL-maksut nousivat kohtuuttomiksi. Muutosta perusteltiin sillä, että aiempi malli johti alivakuuttamiseen eli työtulon ilmoittamiseen pienemmäksi kuin tosiasialliset tulot.

Alivakuuttamisen sijaan oikea ongelma on, että kaikki nykyisten yrittäjien suorittamat eläkemaksut käytetään sellaisenaan nyt eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeiden maksamiseen. Tämä ei edes riitä, vaan lisäksi järjestelmän ylläpitämiseksi tarvitaan suuria määriä verovaroja. Kuluvana vuonna valtion budjetista maksetaan YEL-järjestelmään noin 600 miljoonan euroa. Koska yrittäjien eläkevakuutuksen hinta on sidottu työntekijän eläkevakuutuksen hintaan eikä kata yrittäjälle kertyvää eläkettä, YEL-maksukertymä tulee korotetuista eläkemaksuista huolimatta jatkossakin jäämään riittämättömäksi. 

”YEL-maksujen kasvattaminen vähentää valtion menoja yrittäjän tilipussista väliaikaisesti, mutta jos järjestelmän perustuksia ei korjata, maksut eivät jatkossakaan riitä eläkevastuiden kattamiseen. Koska suuremmalla työtulolla myös eläkettä kertyy enemmän, lopputuloksena on pitkällä aikavälillä päinvastoin verovaroista maksettavan osuuden kasvaminen entisestään. Marinin hallituksen tekemässä muutoksessa on ollut kyse silmänkääntötempusta, jolla valtion budjettia yritetään hetkellisesti kaunistella!” Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki täräyttää.

Kokoomusnuoret muistuttaa, että kokoomuksen edellisessä puoluekokouksessa hyväksyttiin aloite, jossa vaadittiin siirtymistä vakuutuspohjaisesta YEL-järjestelmästä yrittäjien henkilökohtaiseen rahastomalliin. Näin ollen se on puolueen virallinen linja, johon kaikkien puolueyhteisössä toimivien tulisi perehtyä perusteellisesti. Tässä mallissa yrittäjä kerryttää varallisuutta korvamerkitysti omaa eläkettänsä varten. Eläkesäästämisestä tulisi siten yrittäjälle lähtökohtaisesti vapaaehtoiseksi kuten esimerkiksi Tanskassa ja Iso-Britanniassa. Kansaneläkemenojen hillitsemiseksi voitaisiin kuitenkin harkita mallia, jossa yrittäjät velvoitetaan kerryttämään eläkesäästöjä kunnes ne laskennallisesti riittävät vähintään kansaneläkkeen tasoiseen eläkkeeseen.

“Uusi malli estäisi jatkossa eläkevastuiden kertymisen veronmaksajien kontolle ja siinä jokainen yrittäjä kustantaisi haluamansa tasoisen eläketurvan aidosti itse. Siirtymävaihe johtaisi luonnollisesti valtion menojen väliaikaiseen kasvuun jo kertyneiden eläkevastuiden jäädessä verovaroista maksettaviksi. On silti muistettava että me nykyiset yrittäjät emme ole kyseisiä eläkkeitä kenellekään luvanneet – sen on tehnyt lainsäätäjä jo vuosikymmeniä sitten. Menneisyyden virheet eivät saa olla esteenä oikeiden ratkaisujen tekemiselle tänään!”, yrittäjä ja Oulun Läänin Kokoomusnuorten puheenjohtaja Riku Karvonen linjaa.