Avioliittolain mukaan kummallakin aviopuolisolla on automaattisesti avio-oikeus toisen omaisuuteen, ellei avioehtosopimuksella, testamentilla, lahjakirjalla tai vakuutuksen edunsaajamääräyksellä ole muuta määrätty. Tätä kutsutaan avio-oikeusolettamaksi.

Eron koittaessa puolisoiden omaisuuksien arvot lasketaan yhteen, ja kumpikin puoliso saa tästä puolet. Avio-oikeuden vaikutus on suurimmillaan silloin, kun puolisoiden välinen varallisuusero on suuri.

Avio-oikeuden rajaamiseksi yhä useampi pari päättää tehdä avioehtosopimuksen ennen avioitumista. Keskustelu avioehdosta ei kuitenkaan ole aina helppo. Suomalaisille varallisuuden jakautuminen on edelleen kiusallinen aihe. Avioero ei vaikuta tuoreelle hääparille ajankohtaiselta, minkä takia avio-oikeuden seuraukset tulevat voimaan harkitsemattomasti.

Orpon hallitus on esittänyt kymmenen vuoden määräaikaa, jonka jälkeen entisen puolison omaisuutta kohtaan ei voisi enää esittää vaatimuksia. Panoksia voisi kuitenkin vielä korottaa. Miksi odottaa kymmenen vuotta, kun tämä olisi mahdollista jo heti vihkimishetkestä alkaen?

Jos avio-oikeusolettama poistettaisiin, säästyisi iso osa pareista avioehdon teettämisen vaivalta ja kustannuksilta. Lisäksi lukemattomilta sotkuisilta riidoilta puolisoiden omaisuudesta vältyttäisiin, jos avioehto olisikin oletusarvo.

Puolisot voisivat kuitenkin halutessaan sopia avio-oikeudesta samalla tavalla kuin sen poissulkemisesta nykyisin sovitaan. Kyseinen ele olisi suorastaan romanttinen: mikä olisikaan suurempi rakkaudenosoitus kuin osoittaa puolisolle luottamusta allekirjoittamalla avio-oikeuden muodostava sopimus yhteistä tulevaisuutta varten?

Muutoksesta kiittäisivät niin julkinen kassa kuin ihmisetkin. Rekisteriviranomaiselle sekä digi- ja väestötietovirastolle jäisi lisää resursseja muiden asioiden käsittelyyn, ja aviopuolisot voisivat tanssia häitään vähempien huolien kanssa. Omaisuuden yhdistäminen tapahtuisi ainoastaan sellaisen täsmällisen sopimuksen myötä, jonka vaikutuksista on aviopari täysin tietoinen.

Yksilön varat kuuluvat yksilölle itselleen – ellei hän itse päätä toisin. Tätä samaa periaatetta avioliittolainkin tulisi noudattaa.