Kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos käsittelee kolmiosaisessa kirjoitussarjassaan Harry “Hjallis” Harkimon toimintaa politiikassa, politiikan uudistustarpeita sekä esityksiä demokratian päivittämiseksi. Kirjoituksen ensimmäinen osa keskittyy Harkimon toimintaan ja toimintatapoihin kansanedustajana.

Olemme viime päivinä saaneet lukea melkoisia palstamillimetrejä uudesta Liike Nyt -hankkeesta, jonka päämiehenä toimii kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo. Hankkeen tarkoituksena on uudistaa politiikan toimintatapoja avoimemmiksi ja osallistavammiksi. Liikettä on eri puheissa asemoitu markkinaliberaaliin lokeroon, joka keräisi yli puoluerajojen tulevaisuusorientoitunutta väkeä.

Politiikan uudistaminen on ylevä tavoite. Sille on myös kysyntää. Puolueet ovat olleet monin paikoin liian hitaita uudistamaan toimintaansa, kun perinteiset poliittisen osallistumisen tavat ovat menettäneet vetovoimaansa. Politiikan tekemisen tapoja pitää ehdottomasti uudistaa. Tämän todeksi tekemiseksi olen valmis käärimään hihat vaikka heti tänään. Liike Nyt- hankkeessa ei kuitenkaan ole kyse tästä kuin päälleliimatun glitter-kerroksen verran. Siksi suhtaudun siihen skeptisesti.

Suurin syy tähän ovat ne toimintatavat, joita olen seurannut Harkimon kansanedustajana viljelleen. Harkimo ei ole suinkaan ollut uudistava voima – pääosin päinvastoin. Ehkä räikein esimerkki tästä ovat yritystuet.

Yritystukityöryhmän surullinen historia

Mikael Jungner kommentoi Helsingin Sanomissa Liike Nyt -hanketta sanoen: ”Yritän innostaa suomalaista yhteiskuntaa uudistamaan päätöksenteon siten, että kaikkien suomalaisten asiantuntemus olisi käytettävissä. Ja että tämmöiset yritystukityöryhmä-tyyppiset hassut näytelmät jäisivät historiaan.”

Hallitus asetti viime syksyn budjettiriihessä parlamentaarisen työryhmän hakemaan ratkaisuja yritystukien pirulliseen ongelmaan. Lähtöasetelma oli se, että kaikki yläotsikon tasolla kannattivat yritystukien leikkaamista, mutta kun yksityiskohtiin mentiin, ei sopua löytynyt mistään.

Parlamentaarinen työryhmä työskenteli noin puolen vuoden ajan. Ryhmä onnistui määrittelemään kriteerit, jotka määrittivät minkälaisia yritystukia pitäisi tai ei pitäisi olla. Huhhei.

Kriteerien määrittelyn jälkeen vastassa oli seinä. Kuuleman mukaan jokaisella ryhmällä oli omat lempilapsensa ja kriittiset pisteensä yritystukien kanssa. Kovimpia leikkauksia olisivat olleet valmiita tekemään Kokoomus ja Vihreät. Lopputuloksesta ehkä jotain kertoo työryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarisen parahdus: ”En ymmärrä miksi hallitus tämän aloitti ja miksi vielä suostuin puheenjohtajaksi”.

Yritystukia ei leikattu, koska puolueet olivat eri mieltä asiasta. Puolueet edustavat äänestäjiään, mistä epäsuorasti voinee päätellä, että myös suomalaiset ovat asiasta erimielisiä.

Harkimo on yritystukien ykköstykki

Miten tämä kaikki sitten liittyy Liike Nyt-hankkeeseen ja Harry ”Hjallis” Harkimoon?

Harkimo on hankkeen vetäjä. Kaiken järjen mukaan Harkimon pitäisi olla erityisen kriittinen yritystukia kohtaan, jotta tämmöiset ”hassut näytelmät” jäisivät historiaan. Kurkistakaamme siis hieman tarkemmin Harkimon saavutuksiin yritystukien saralla hänen kansanedustaja-aikanansa.

Harkimo on tullut alkukaudesta tutuksi mm. kaupallisen television uutistoimintaa tarkastelevan työryhmän puheenjohtajana, keplottelemalla itsensä Veikkauksen hallituksen muhkeiden vuosipalkkioiden ääreen sekä vuosikausiin ensimmäisenä kansanedustajana, joka on joutunut jääväämään itsensä eduskunnan täysistunnossa häntä itseään koskevan yritystuen vuoksi.

Mitä Harkimo on sitten alkukaudesta eduskunnassa saanut aikaiseksi? Hänen johtamansa kaupallisen median uutistoiminnan työryhmä esitti loppuraportissaan ratkaisuksi 8 miljoonan euron yritystukea uutistoiminnan tukemiseen. Käytännössä tämä tarkoitti tukea MTV:lle, jonka kanavilla Harkimo seikkaili parhaillaan useissa eri lähetyksissä samaan aikaan. Raportti meni helpoimman ratkaisun tietä – lisää yritystukia kaverikapitalismin hengessä.

Veikkauksen hallitukseen Harkimo diilasi itsensä ohi Kokoomuksen eduskuntaryhmän päätöksen. Alunperin paikalle piti tulla Timo Heinonen (kok.), jonka nimestä eduskuntaryhmä päätti kokouksessaan. Harkimo oli kuitenkin sopinut ohi ryhmän asiasta suoraan pääministeri Sipilän kanssa. Melkoinen puljaus, joka ei varmasti herättänyt ryhmässä luottamusta, mutta pääsipähän Harkimo kuitenkin Veikkauksen hallituksen yli 30 000 euron vuotuisten palkkioiden piiriin. Veikkaus on muuten myös yksi Jokereiden pääsponsoreista.

Sitten Harkimon jääviyteen eduskunnan täysistunnossa. On täysin poikkeuksellista, että kansanedustaja joutuu jääväämään itsensä eduskunnan täysistunnossa. Kansanedustajien jääviysperusteet eroavat merkittävästi esimerkiksi virkamiesten jääviydestä, sillä kansanedustajien jääviydestä säädetään perustuslaissa. Perustuslain 32 pykälän mukaan ”kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Hän saa kuitenkin osallistua asiasta täysistunnossa käytävään keskusteluun (…)”.

Harkimo on osallisena Tampereen monitoimiareenaa koskevassa hankkeessa, jolle hallitus myönsi lisätalousarviossa 18 miljoonaa euroa – yritystukea. Harkimo hoiti jääviytensä olemalla poissa äänestyksestä, vaikka istunnossa olikin läsnä. Tapansa tuokin.

Kolme Harkimon suurinta tekoa hallituksen alkukaudesta siis liittyvät tavalla tai toisella yritystukiin, joita ei vain ole luotu lisää, vaan myös koplattu itseään lähellä oleville tahoille. Mitään laitonta ei varmasti ole tapahtunut, mutta minua alkoi naurattamaan tämä Liike Nyt-hankkeen vertaaminen uudistajaan, joka lopettaa erilaiset yritystukifarssit.

Voimme vain kysyä, että mikä uskottavuus on näillä näytöillä esiintyä politiikan ja etutahojen ulkopuolisena politiikan pelastavana messiaana? Melko pitkälle saa historiassa mennä, että löytää kansanedustajan, joka on koko poliittisen energiansa kohdistanut vain ja ainoastaan itsensä ja intressitahojen edunvalvonnalle. Liike Nyt olisi huomattavasti uskottavampi, jos liikkeen johtajana olisi joku muu kuin eduskunnan ykkösyritystukitykki.

Uudistajaksi ei ilmoittauduta

Kirjoitin tämän blogin alussa, että politiikan uudistaminen on ylevä tavoite. Sen lisäksi se on pirullisen vaikeaa. Kokoomuksen sisällä Kokoomusnuoret on pitkään ollut yksi niistä muutosvoimista, jotka ovat pyrkineet uudistamaan puolueen toimintaa. Monessa muussa puolueessa nuorisojärjestöt tekevät samaa työtä.

Politiikka ei kuitenkaan uudistu näyttävillä mediatempuilla ja irtiotoilla, vaan pitkäjänteisellä sitoutumisella uudenlaisiin toimintatapoihin sekä kyvyllä saada urautuneet ja vanhakantaiset toimijat mukaan muuttamaan toimintatapoja. Sellaisiin, joita leimaa avoimuus ja osallistavuus sekä kunnioitus myös vastakkaisia mielipiteitä kohtaan. Kuvitelma omasta ylivertaisuudesta on tässä työssä vain haitaksi.

Politiikan uudistajia eivät ole ne, jotka sellaisiksi julistautuvat, vaan ne, jotka tekevät asioita uudella tavalla. Harkimo ei ole kansanedustajana tehnyt asioita uudella tavalla eikä hänen toimintansa ole tehnyt oikeutta yhdellekään niistä periaatteista, joita politiikan uudistamiseen liitetään ja joiden airueeksi Liike Nyt on ilmoittautunut. Siksi on epäuskottavaa, että Harkimon ja Jungnerin liike sitä myöskään olisi.

Kunnioitus ansaitaan teoilla.